Mahtava olla taas lavalla! Minulle tämä näyttelijänhomma on suhteellisen uutta, mutta ehkä nyt jo sen verran tuttua, että koen itseni oikeutetuksi sanoa näin. Tämä on vasta toinen produktioni LYT:illä aloitettuani opiskeluni nyt syksyllä täällä Rovaniemellä. Tällä kertaa saan olla mukana rakentamassa Huojuvaa Taloa, jonka tekeminen on tähän asti tuntunut hyvältä.
Tässä mennään pitkälti mukavuusalueen ulkopuolella ja tunnetaan sitten siellä olomme hyvältä. Jari Sarasvuon sanoin: "Ihminen haluaa maistaa miltä maistuu oikea elämä, jota esiintyy lähinnä epämukavuusalueella." Tai siis, synkkiä asioitahan tässä käsitellään. Mutta tuntuu, että tässä oppii.
Näytelmän teksti on minusta herkullinen. Synkkä, mutta herkullinen - tällaiseen tekstiin voi samaistua, kun usein arki tosiaan on kulisseja reilusti vähemmän hohdokkaampaa. Se vie omaan maailmaansa ja haastaa sen parissa työskentelevät. Oma roolini Eerona tuntuu mahdollisuuksien leikkikentältä ollen samalla todella vaativa kaikessa impulsiivisuudessaan.
Onneksi porukka, jolla tätä näytelmää on lähdetty työstämään, on tuntunut omalta. Sen kanssa oman mukavuusalueen ulkopuolella oleskelu on ollut itselleni jo tähän mennessä kovin positiivinen seikkailu. Treeneihin on lähtenyt useimmiten mielissään ja treeneistä pois on kyllä saanut lähteä aina hyvällä fiiliksellä. Tämä on ollut näyttelijänä tärkeää, kun tässä kuitenkin työskennellään pitkälti vakavien aiheiden, avioliittohelvetin kuvauksen, parissa.
Tätä taloa tuntuu hyvältä rakentaa, olkoonkin sitten vaikka aihealueeltaan hieman synkähkön huojuva.
-Mikko Sarkkinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti