keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Labrailufiiliksiä Huomioliiveistä

Huomioliiveissä on Lapin ylioppilasteatterin syksyllä 2011 tuottaman teatterilaboratoriohankkeen neljäs tuotanto. Laboratorioiden ideana on ollut tuottaa tiiviissä ajassa joukko pienoisnäytelmiä, joiden lähtökohdat voivat olla hyvin erilaiset. Syksyn aikana on nähty tanssillista ilmaisua, valoa ja projisointeja, naamioita sekä fyysistä teatteria. Huomioliiveissä on syksyn ensimmäinen näytelmä, jossa käytetään myös repliikkejä. Tässä ohjaajan fiilistelyä harjoituksista:

Tänään oli kolmannet treenit. 

Joka kerta harkkojen jälkeen on ollut entistä innokkaampi olo, joka kerta edetty harppauksittain. Tämä onkin ehkä hauskinta labrailussa, toimintaa tapahtuu HETI ja hulluimmatkin ideat koitetaan samantien liittää osaksi lavatyöskentelyä ja asettaa käytäntöön, todeksi. Vaikka itse pidän tärkeänä roolityön huolellista rakentamista ja tekstin sulattelua osaksi pitkälle harkittua roolihahmoa, on mukavaa vaihtelua selkeä toiminnallinen tekeminen. Nyt mennään eikä meinata.

Tiimi toimii Lytin päässä paremmin kuin hyvin. Pientä hiustenharomista av-median puolen yhteistyön kanssa, kun yhteistekeminen on osoittautunut erityisesti aikataulullisesti vaikeaksi sovittaa yhteen. Mutta me pidetään pyörät pyörimässä!

Näin tänään Sattumuksia laboratorion toisen esityksen. Todella puhutteleva ja hieno teos. Nerokkaita ideoita ja onnistunutta ilmaisua! Onnea Nikolle ja koko työryhmälle! Olen iloinen myös labrojen erilaiseta työjäljestä ja laajasta repertuaarista. Juuri tämä on teatterilaboratoriotoiminnan ydin: se on läpileikkaus osaamiseemme, haaveisiimme, kiinnostuksen kohteisiimme ja mielikuvituksekkaaseen tekemiseemme. Hieno syksy ja hienoa päästä päättämään se.

Uskon, että meidän esityksessä Huomioliiveissä, tulee näkymään erityisesti kaikki se ylimääränen ja kaikki se olennainen juuri meistä itsestämme. Katsoja kenties tunnistaa itsensä, tai tietoisesti ei varmasti tunnista yhtään mitään. Kliseisyys viedään huippuunsa, koska osaamme nauraa itsellemme.  Arkisuus ja konkreettisuus vedetään sopivalla tavalla absurdiksi. Emme pelkää! Elämä on!

Anna - Huomioliiveissä ohjaajalta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti